Sudanin kriisi

Kriisin taustaa:

Sudan oli ennen itsenäistymistään vuoroin Egyptin ja Iso-Britannian hallinnon alla, kunnes se sai viimein itsehallinnon vuonna 1953. Kolme vuotta myöhemmin (1956) Sudan itsenäistyi ja samalla maan etnisesti sekä uskonnollisesti erilaiset osat (pohjoinen ja etelä) alkoivat ottaa yhteen. Yhteenottojen syynä oli, ettei etelän alistettu väestö ollut tyytyväinen pohjoisen vahvasti islamilaiseen hallintoon ja pitivät sitä uhkana omalle kristillisyydelleen. Nämä erimielisyydet johtivat sisällissotaan, joka jatkui aina vuoteen 1972 asti. Siihen mennessä sota oli vaatinut 300 000 ihmisen hengen.
                             Vuonna 1983 alkoi sisällissodan viimeisin vaihe ja sitä käytiin nyt SPLM:n (Sudanin kansan vapautusliike), SPLA:n (Sudanin kansan vapautusarmeija) ja maan keskushallinnon välillä. Sudanin vapautusarmeija eli SLA alkoi kapinoida vastaan, kun Sudanin presidentti Gaafar Mohammed al-Nimeiri yritti ulottaa islamilaisen sharia- lain eteläiseen Sudaniin asti. Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa syy uuden kriisin syttymiseen, vaan taustalla vaikuttivat myös rajakiistat, vähäiset varat, erityisesti Etelä-Sudanissa sekä öljyn aiheuttamat kiistat ja huolet.
                             Sudanissa vastakkain olevat etniset taustat sekä uskonnollisuus ovat yksi perimmäisistä syistä Sudanin useisiin konflikteihin. Pohjoinen Sudan koostuu lähinnä islamilaisista kun taas Etelä-Sudanissa kristinusko sekä muut luonnonuskonnot ovat vahvassa asemassa. Näidenkin syiden lisäksi erityisesti luonnonvarat ovat aiheuttaneet paljon kiistoja etelän ja pohjoisen välillä, etenkin kiistat öljystä ovat olleet yksi suuri syy kriisien taustalla. Sudanin vahva keskusvalta onkin saanut voimansa öljyrahoista.

Kriisin kehittyminen:

1983 alkanut sisällissodan viimeisin vaihe jatkui aina 2000 – luvulle asti ja monet yritykset rauhan solmimisesta kaatuivat esimerkiksi etnisiin tai poliittisiin syihin tai muihin kiistoihin. Kriisin kehittyminen on kuitenkin jatkunut vuosikymmenien ajan ja jatkuu yhä. Vuonna 1980 pohjoisen Sudanin johto alkoi toteuttaa koko maan islamilaistamista, jota Sudanin eteläinen osa ei luonnollisesti hyväksynyt. Kahnaukset jatkuivat pitkään ja 1990 – luvulla jopa SPLA:n sisällä alkoi olla keskinäisiä ristiriitoja, jotka johtivat järjestön, entistä syvempään jakautumiseen ja etelässä alkoi syntyä keskinäisiä yhteenottoja, jotka heikensivät etelän vastarintaa.
                             Sudanin naapurimaiden omat konfliktit ovat myös osaltaan vaikuttaneet Sudanin kriisin kehittymiseen, etenkin Ugandan ja Egyptin kanssa Sudanilla on ollut erimielisyyksiä. Myös suuret öljyvarat kiihdyttävät kriisin voimistumista, kun öljyvarannot sijaitsevat enimmäkseen Etelä-Sudanissa, mutta öljyputket puolestaan pohjoisen alueella. Lisäksi öljyvarat kiinnostavat myös muita maita, erityisesti länsimaita, kuten Yhdysvaltoja. Öljyn vuoksi monet ulkopuoliset maat ovatkin alkaneet puuttua Sudanin tapahtumiin.
                             Sudanin länsiosassa sijaitseva Darfur on viime vuosikymmenen ajan ollut erittäin suuri ongelma. Vuonna 2003 siellä puhkesikin kriisi kun hallituksen joukot alkoivat järjestelmällisesti tappaa ja ajaa pakolaisiksi alueen afrikkalaisperäistä väestöä. Alueella terrorisoi hallituksen epävirallisesti tukemat Janjaweed –joukot, joita vastaan SLA ja JEM eli oikeus- ja tasa-arvoliike alkoivat kapinoida. Siitä lähtien Darfurissa on ollut hallitusta vastaan taistelevia kapinallisia, jotka yrittävät samalla suojella alueen siviilejä. Janjaweed –joukot ovat kuitenkin aiheuttaneet peruuttamatonta tuhoa tappamalla, raiskaamalla sekä tuhoamalla paikallisia kyliä ja asutuksia. Seuraavassa videossa näytetään, kuinka kyseenomaiset joukot ovat tuhonneet kylän asutuksia, varastaneet ja tappaneet asukkaita: http://www.youtube.com/watch?v=hIhdHFIv7lY&feature=channel_page

Myös naapurimaa Tšad on joutunut konfliktin osapuoleksi, kun sudanilaiset ovat tulleet sinne pakolaisiksi. Näiden kahden maan välit ovat siitä lähtien kiristyneet, kun Janjaweed -joukot ovat hyökänneet Tšadin puolella sijaitseviin sudanilaisten pakolaisleireihin.
                             Vuonna 2005 solmittiin rauhansopimus, mutta sekään ei rauhoittanut tilannetta ja taistelut jatkuivat edelleen. Vuoden 2006 aikana yhteenotot voimistuivat entisestään eikä tilannetta saatu hallintaan ja kriisi jatkoi syvenemistään.

Nykytilanne:

Etelä-Sudanissa järjestettiin vuonna 2011 kansanäänestys joka koski itsenäistymistä. Lähes 99% eteläsudanilaisista oli itsenäisyyden kannalla ja saman vuoden heinäkuussa Etelä-Sudan muodostikin oman valtionsa. Itsenäistyminen ei kuitenkaan hävittänyt ongelmia, vaan kiistat öljystä jatkuvat yhä, sillä putkien käytön maksu on aiheuttanut ristiriitoja maiden välille. Epäselvyyttä aiheuttaa myös ”väärälle puolelle” jääneiden ihmisten asema. Sudanissa asuu nimittäin 500 000 etelästä kotoisin olevaa ja Etelä-Sudanissa puolestaan 80 000 pohjoisesta kotoisin olevaa ihmistä.
                             Keväällä 2012 maat ajautuivat jälleen sodan partaalle taistellessaan öljystä Hegligin alueella. Tilanne saatiin kuitenkin rauhoittumaan eikä uutta sotaa syttynyt. Maiden välisten erimielisyyksien lisäksi molemmilla mailla on yhä omia, maan sisäisiä kiistoja selvittämättä.
                             Tällä hetkellä Sudanin humanitaarinen tilanne on hälyttävä: puhdas vesi, viljelysmaa, työt, terveyspalvelut ja koulut ovat erittäin vähissä ja jopa 4,7 miljoonaa ihmistä kärsii nälästä. Ruokapulan vuoksi viranomaiset ovat alkaneet pakottaa nuoria ja virkamiehiä peltotöihin rangaistuksen uhalla. Tilanne ei ole näyttänyt parantumisen merkkejä ja jatkuvat taistelut vaikeuttavat avunsaantia. Tähän mennessä pohjoisen ja etelän väliset taistelut ovat vieneet noin kahden miljoonan ihmisen hengen ja neljä miljoonaa ihmistä on joutunut lähtemään pakolaisiksi, Darfurissa on kuollut noin 300 000 ihmistä ja noin 2,5 miljoonaa ihmistä on lähtenyt pakolaisiksi. YK on julistanut Darfurin tilanteen maailman pahimmaksi humanitaariseksi ongelmaksi.
                             Ulkopuolinen apu on Darfurille elintärkeää, vaikka sen saaminen onkin erityisen vaikeaa. Naapurimaihin lähteneet pakolaiset eivät voi poistua pakolaisleireiltä, sillä muuten he saattavat tulla Janjaweed- joukkojen surmaamiksi, ilman ulkopuolista apua he eivät pärjää.

Tulevaisuus:

Etenkin Etelä-Sudanin tulevaisuus on yhä vaakalaudalla, sillä vuosia kestäneet sodat ja levottomuudet varjostavat yhä maan jälleenrakentamista ja kansan yhtenäistämistä. Sekä Pohjois- että Etelä-Sudanilla on yhä paljon työtä yrittäessään voimistaa maan sisäistä turvallisuutta ja estää uusien konfliktien syntymistä. Todennäköisesti aseelliset yhteenotot ja väkivalta tulevat jatkumaan Pohjois- ja Etelä-Sudanin välillä sekä molempien maiden sisällä vielä tulevaisuudessa. Näillä näkymin sopuun ei olla lähitulevaisuudessa pääsemässä eikä huonoihin elinoloihin ole tulossa suuria parannuksia.

Lähteet:
http://globalis.fi/Konfliktit/Sudan
http://global.finland.fi/public/default.aspx?contentid=41010
http://www.bbc.co.uk/news/world-africa-14095114
http://maailma.net/uutiset/afrikka/pohjoisafrikka/sudan
http://www.youtube.com
http://www.savedarfur.org/pages/primer